PÄÄOMAN KIERTOKULKU JA GLOBAALI KAPITALISMI

Kapitalisti ostaa pääoman kiertokulun ensimmäisessä vaiheessa tuotantovälineet (luonnonvarat, raaka-aineet, puolivalmisteet, energia, työkalut, koneet, logistiikka, tehtaat) ja työvoiman (ihmistyö).

Suomalainen kapitalistisuku perustaa paperitehtaan Etelä-Amerikkaan. Kohdemaassa on rikkaat luonnonvarat, ja raaka-aineet ovat halpoja. Suku siirtää koneensa ja tuotantoprosessin ydinosaajat sinne. Kohdemaa tukee uutta tehdasta takaamalla sille toimivan infrastruktuurin ja logistiikan. Ulkomaisia investointeja ei veroteta. Kapitalistisuku heittäytyy hyväntekijäksi ja palkkaa halvalla käyttöönsä paikallista työvoimaa.

Kiertokulun toisessa vaiheessa tuotantovälineet muuttuvat tavaroiksi, joiden arvo on suurempi kuin niiden valmistajan arvo (työläisen palkka) sisältäen prosessiin sijoitetun pääoman ja työläiseltä riistetyn lisäarvon. Tuotantovälineiden arvo siirtyy tuotteeseen.

Eteläamerikkalaiset työläiset muuttavat tuotantoprosessissa pienin työvoimakustannuksin puun yhtä laadukkaaksi paperiksi kuin Suomessakin. Työläiset eivät lakkoile. He maksavat nurkumatta omat sosiaalikulunsa ja terveysmenonsa.

Kolmannessa vaiheessa valmistetut tavarat pistetään markkinoille eli ne myydään. Niiden arvo realisoidaan rahassa, jonka määrä on suurempi kuin kiertokulun alussa sijoitettu rahamäärä. Sitten fyrkat sijoitetaan jälleen uuteen tavaratuotantoon.

Tarinan suomalainen paperitehdas myy hyvällä voitolla paperiaan maailmamarkkinoilla ja jopa Suomeen. Paperitehtaan omistajat ovat tyytyväisiä saadessaan kosolti verottomia osinkotuloja. Osa saavutetusta tuloksesta kohdistetaan sademetsään alkuperäisasukkaiden asuinalueille raivatuille eukalyptuspuuviljelmille ja tehokkaampiin paperikoneisiin. Näin kiertokulkurumba jatkuu kehäliikkeenä.

Tuotantovälineet omistava kapitalisti tuottaa tuotannossa lisäarvon pöllimällä työmieheltä maksamatonta työtä ja tuottamalla sillä tavaroita. Hän joutuu jakamaan tämän lisäarvon niiden kapitalistien kanssa, jotka osallistuvat yhteiskunnalliseen tuotantoon. Lisäarvo jakautuu useisiin osiin kuten mm. voittoon, lainakorkoihin, mainos- ja rahtikuluihin sekä vuokriin. Tuotantovälineiden kapitalistinen yksityisomistus takaa sen, että tämä lailla turvattu yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus jatkuu.

Suomalaiset paperityöläissukupolvet ehtivät elättää yli sata vuotta tarinan suomalaista kapitalistisukua. He kustansivat työnsä tuottamilla arvoilla uudet paperikoneet ja tehtaat, prosessin valvontaan tarvittavat tietokoneet sekä myös tehtaan johtajan ylellisen elämäntavan. Tehtaan alasajon myötä sen työläiset jäivät työttömiksi. Kansallisen kapitalismin korvautuessa globaalilla kapitalismilla pääomien liikkuvuus vapautui. Kapitalistien investoinnit suuntautuivat kotimaan sijasta sinne, missä pääomalle sai maksimaalisen voiton. Tämän vuoksi kansainväliset kaivosyhtiöt saapuivat myös Suomen maaperälle.

Euroopan unionin neljä perusvapautta – pääomien, palveluiden, tavaroiden ja työvoiman vapaa liikkuvuus – palvelevat Euroopassa pääoman kiertokulun esteettömyyttä ja vapautta. Sotilasliitto Naton tehtävänä on turvata kapitalististen tuotantosuhteiden pysyminen vallitsevina Euroopassa ja muualla maailmassa.

Matti Laitinen 3.9.2014